Naiskehossa eläminen on lähtökohtaisesti aika erilaista kuin mieskehossa eläminen. Naiskeholle ominaista on syklisyys ja suuret siirtymät. Naiskehon hormonitoiminta noudattaa syklistä vaihtelua, jossa säännöllinen ovulaatio on avainasemassa. Kuukautiskierrossa ja ovulaatiossa ei ole kyse vain raskaaksi tulosta vaan ovulaatio on hedelmällisessä iässä olevan naiskehon tapa tuottaa hormoneja. Munasarjojen tuottamien hormonien tasapaino vaikuttaa koko kehon toimintaan ja tasapainoon. Säännöllisen ovulaation puuttuminen esimerkiksi epäsuotuisten elintapojen seurauksena tai ehkäisylääkkeiden vuoksi estää kehoa toimimasta normaalisti ja altistaa monenlaisille ongelmille, oireille ja sairauksille. Suurilla siirtymillä tarkoitan naiskehon elinkaaren aikana tapahtuvia suuria muutoksia kehon toiminnassa: puberteettia, raskautta ja synnytystä sekä perimenopaussi. Siirtymät muokkaavat kehon toimintaa radikaalisti ja tuovat fyysisten muutosten lisäksi mukanaan usein suuria tunteita, jotka kutsuvat meitä tarkastelemaan maailmaa ja itseämme osana sitä uudella tavalla.
Sekä syklisyys että siirtymät ovat lääketieteen kehityksen myötä medikalisoitu ja patologisoitu ja pelkistetty fysiologisiksi, usein epämiellyttäviksi prosesseiksi, joita voidaan bioteknologioiden avulla kontrolloida. Patologisointi perustuu käsitykseen, jonka mukaan mies- ja naiskehon erilaisuus arvotetaan niin, että mieskehon tapa toimia on normi kun taas naiskehon toiminta on poikkeavaa. Tämä ajattelutapa johtaa siihen, että naiskehon normaalit toiminnot käsitteellistetään hankalina ja vaarallisina ja toisaalta toiminnan häiriintymisestä kertovien oireiden viestit jätetään huomiotta, koska vaikeitakin oireita pidetään normaalina osana naiskehon viallisuutta.
Syklisyys itsessään ei tuota oireita
Naiskehon syklisyys tuo mukanaan sen, että eri vaiheissa kuukautiskiertoa keho toimii hieman eri tavalla, mutta syklisyys ei tarkoita sitä, että kipu tai normaalia elämää häiritsevät oireet olisivat normaali osa naiskehossa elämistä. Oireiden taustalla on aina kehon viesti siitä, että kaikki ei ole kohdallaan. Kenties keholle ei ole tarjolla tarpeeksi rakennusaineita tai energiaa normaalin hormonitoiminnan ylläpitämiseksi, kenties kehon myrkkykuorma on liian suuri ja hormonihäiritsijöinä toimivat kemikaalit sekoittavat hormonien toimintaa, kenties kehossa on jatkuva tulehdustila, kenties nukut liian vähän tai tuijotat sinistä valoa tuottavaa näyttöä myöhään yöhön niin että melatoniinin tuotantosi estyy ja koko hormonitoiminta järkkyy, kenties jokin kokemasi traumaattinen tapahtuma pitää kehosi jatkuvassa hälytystilassa, kenties oppimasi uskomukset naiskehosta etäännyttävät sinut kehostasi niin että keho saa huomiosi vain jalat alta vievällä kivulla. Vain sinä voit tietää, mutta voit saada erilaisilta ammattilaisilta tai muilta tahoilta apua kehon viestien selvittämiseen kuin myös taustalla olevien syiden korjaamiseen.
Fyysinen maailmamme toimii syklisesti muutoinkin kuin naiskehon osalta: vuodenajat, vuorokaudenajat, kuunkierto, ylipäänsä elämän kiertokulku, joka on jatkuvaa syntymistä ja kuolemista ja jossa kuolema ruokkii uutta elämää. Muista sykleistä vieraantuminen saattaa näkyä myös kehojemme syklien häiriintymisenä. Nykyinen elämänmenomme jättää nimittäin huomiotta paitsi naiskehon syklisyyden, myös muut syklit. Meitä kutsutaan toimimaan ja suoriutumaan samalla lailla paitsi läpi kuukautiskierron ja elämänkaaren, myös kesät talvet, aamusta iltaan tai jopa yöhön ja niin syntymä kuin kuolemakin pyritään eristämään muusta elämästä.
Suuret siirtymät ja kutsu muutokseen
Suuria siirtymiä naiskehon elinkaaressa ovat puberteetti, raskausaika ja synnytys sekä perimenopaussi. Siirtymät tuovat mukanaan isoja muutoksia niin kehossa kuin mielen ja tunteiden tasolla. Keskitymme helposti vain fyysisiin muutoksiin ja erityisesti erilaisiin fyysisiin oireisiin mutta siirtymille ominaista on omien tavoitteiden, toiveiden ja tarpeiden uudelleenarviointi kuin myös kipeiden muistojen ja traumojen nousu käsiteltäväksi. Suuriin siirtymiin kuuluvat suuret hormonaaliset muutokset, jotka vaikuttavat kaikkialla kehossa ja mahdollisen kehollisen epätasapainon korostuminen.
Siinä missä syklinen hormonitoiminta saattaa joinakin kuukautiskierron päivinä nostaa esille kehon viestejä epätasapainosta, saattavat suuret siirtymät saada kehon kuiskailemaan tai jopa huutamaan viestejään jatkuvalla syötöllä. Myös suurissa siirtymissä käsitys naiskehon viallisuudesta saa aikaan sen, että oireet joko jätetään huomiotta tai ne tukahdutetaan lääkkeillä sen sijaan että pyrittäisiin kuuntelemaan mistä erilaiset oireet viestivät. Suurissa siirtymissä voi olla vaikea sanoa, ovatko erilaiset tuntemukset vain normaaleja merkkejä hormonitoiminnan muutoksista vai onko kyse esimerkiksi epäsuotuisten elintapojen tai ympäristötekijöiden aikaansaamasta epätasapainosta, joka korostuu siirtymävaiheessa aiheuttaen vakaviakin oireita. Pääsääntöisesti ero normaalista hormonitoiminnan muutoksesta kertovan kehon merkin ja huomiotasi pyytävän viestin välillä on siinä, hankaloittaako tuntemus normaalia elämääsi. Lähestyessämme menopaussia olemme ehtineet elää jo suhteellisen pitkään yhteiskunnassa, joka paitsi altistaa meidät jatkuvasti monille terveyttä vaarantaville tekijöille, myös tekee vaikeaksi kunnioittaa ja kuunnella oman kehon syklisyyttä ja siksi ei ole yllättävää, että länsimaissa ilmenee perimenopaussin yhteydessä usein monenlaisia oireita eikä ole myöskään ihme, että oireita pyritään lievittämään usein hormonilääkkeillä. On ymmärrettävää, että normaalia elämää haittaavia oireita hoidetaan lääkkeillä, koska ne todella useimmiten lievittävät oireita huomattavasti. Hormonilääkkeet perimenopaussissa eivät kuitenkaan hoida syitä oireiden taustalla aivan niin kuin puberteetissa käytettävät ehkäisylääkkeet eivät hoida syitä kiertoon liittyvien oireiden taustalla.
Kenelle yhteiskunta on rakennettu?
Teema, jota haluan jatkuvasti nostaa esille, on yhteiskuntamme rakentuminen mieskehojen ehdoilla. Millainen olisi yhteiskunta, joka ottaisi huomioon naiskehon syklisyyden ja suuret siirtymät? Yhteiskunta, jossa menestyäkseen ei tarvitsisi piilottaa tai tukahduttaa kehon normaalia toimintaa ja jossa olisi tilaa ilmentää itseään oman kehon kautta niin kuin keho luontaisesti meitä kutsuu toimimaan. Ihmislajille ominaisia ovat erilaiset seremoniat, joiden avulla tunnustetaan, juhlistetaan ja tuetaan siirtymiä ja elämänmuutoksia. Länsimaisessa yhteiskunnassa monet seremoniat ovat typistyneet yksinkertaisesti juhliksi ja suurista siirtymistä seremoniat puuttuvat usein kokonaan. Seremoniat ja siirtymäriitit antavat tilan ja luvan muuttua ja tarjoavat yhteisöllistä tukea muutokseen. Indikaatioita seremonioille ovat naisen elämässä ensimmäisten kuukautisten alkaminen, raskausaika, synnytys ja synnytyksen jälkeinen aika mutta myös keskenmeno tai raskauden keskeytys ja menopaussin lähestymisestä kertovien kehon merkkien ilmaantuminen. Myös kuukautiskiertoon liittyvät seremoniat auttavat tiedostamaan ja tunnustamaan syklisyyteen liittyvät muutokset ja niihin mahdollisesti käytkeytyvän voiman. Seremonioiden ja siirtymäriittien puuttuessa meiltä puuttuu yhteisön lupa antautua niille prosesseille, joihin hormonaaliset muutokset meitä kutsuvat ja yksin pärjäämisen eetos estää meitä pyytämästä ja saamasta apua ja tukea aikoina, jolloin sitä eniten tarvitsisimme. Seremonioiden ja riittien sijaan olemme alkaneet lääkitsemään niin syklisyyttä kuin suuria siirtymiä: ehkäisylääkkeillä estetään hormonijärjestelmän kypsyminen puberteetissa ja tukahdutetaan kuukautiskierto hedelmällisessä iässä, synnytysprosessin mukanaan tuoma valtavaa transformatiivista voimaa lääkitään pois voimakkailla kipulääkkeillä ja häiritään synteettisellä okstitosiinilla, hormonaalisten prosessien esiin nostamat epäkohdat ja kipupisteet turrutetaan mielialalääkkeillä ja vaihdevuodet siirtymänä kuitataan väitteellä siitä, että “luonnossa” naiset kuolisivat kauan ennen menopaussia ja tätä epäluonnollista tilaa on siis paras myös lääkitä. Farmakologisilla lääkkeillä on paikkansa, mutta se että niistä on tullut osa arkipäiväistä naiskehossa elämistä, kertoo paljon suhtautumisestamme naiskehon toimintoihin.
Tasa-arvon ei pitäisi tarkoittaa sitä, että kaikilla on samat mahdollisuudet yhteiskunnassa kunhan vain puolet ihmisistä jättää joko huomiotta oman kehonsa viestit ja tarpeet tai pyrkii lääkkeellisesti muokkaamaan sitä mieskehon kaltaiseksi. Todellista tasa-arvoa olisi se, että kukin saisi yhteiskunnassa toimia oman kehonsa ehdoilla ja kehon toimintoja ymmärtäen ja kunnioittaen. Todellista tasa-arvoa olisi se, ettei yhteiskuntaa olisi rakennettu mieskehoille vaan yhtälailla syklisille kehoille, jotka ovuloivat, menstruoivat, kasvattavat uutta elämää sisällään, synnyttävät, imettävät ja käyvät läpi suuren muutoksen perimenopaussissa.